Korviini kantautui että kasvattimme Eskon (Sinetan Definition) lopettaminen, on aiheuttanut kauheita spekulointia lopettamisen syystä. No on kai tämä myös osittain omakin syyni kun en tajunnut että facebookiin laittamani päivitys aiheuttaisi moista spekulointia, täytynee ensi kerralla muistaa kirjoittaa yksityiskohtaisemmin. Olen kyllä kaikille asiasta kysyneille, kertonut tämän Eskon epäonnisen tapahtuman, mutta jotta ihmiset voivat lopettaa spekuloimisen (sillä tähän ei liity mitään salailua tai hämärää) niin tässä on syy miksi Esko jouduttiin lopettamaan.

Esko loukkasi polvensa tapaturmaisesti, jonka seurauksena polvesta meni kierrukka ja ristisiteet. Tosin ensimmäinen eläinlääkäri joka Eskon tutki diagnosoi Eskolle patella luxation, joka sitten tarkemmissa tutkimuksissa selvi vääräksi diagnoosiksi. Eskon polvi leikattiin mutta riesaksi tuli tulehdus leikkaushaavaan. Leikkauksen jälkeinen aika ei ollut helppoa eläväiselle cairnille, Eskon täytyi olla mahdollisimman minimaalisella liikkumisella, myöskin sisällä. Kävin itsekin katsomassa Eskoa ja kaikesta huolimatta vaikutti siltä että paraneminen eteni hitaasti mutta varmasti.
Mutta sitten tilanne muuttuikin aivan täysin...

Eräänä päivänä Esko pääsi karkuun ja lähti juoksemaan luullen kai olevansa täysissä cairnivoimissaan. Karkumatka loppui lyhyeen Eskon tehdessä stopin, jonka seurauksena Eskon sääriluu meni polvileikkauksessa laitettujen ruuvien kohdalta poikki. Sääriluu olisi ollut leikattavissa, mutta valitettavasti Eskon huono tuuri jatkui...

Eskolla todettiin sairaalabakteeri, mikä selitti miksi antibiootit eivät täysin tehonneet haavan tulehdukseen. Eläinlääkäri myös kertoi että bakteeri voi myös tarttua ihmisiin. Tämän takia Esko ei olisi voinut enää palata kotiinsa koska perheessä oli diabeetikkolapsi. Bakteeri olisi ollut aivan liian suuri riski perheen lapselle. Tämän kuultuani kiiruhdin Eskoa hoitavan eläinlääkärin luokse koska halusin keskustella hänen kanssaan. Eläinlääkäri kertoi että olisi erittäin todennäköistä, että Esko tulisi aina kantamaan (esim. suun limakalvoilla) tuota bakteeria. Olisi myös ollut oletettavaa että säären leikkauksessa bakteeri olisi levinnyt myös uuteen leikkaushaavaan, joka olisi varmasti vaikeuttanut haavan paranemista. Omistajien ja eläinlääkärin kanssa mietimme eri vaihtoehtoja. Mistä Eskolle olisi löytynyt koti, jossa kukaan ei koskaan sairastuisi vakavasti tai joutuisi mihinkään leikkaukseen? Uudet omistajat joutuisivat myös olemaan varuillaan ettei Esko tartuttaisi bakteeria heille tai heillä kyläileville vieraille. Kaikkia vaihtoehtoja pähkittyämme päätös oli selvä, mutta silti niin kovin raskas; Esko lopetetaan. Tässä tilanteessa vain oli liian paljon epävarmoja asioita ja hyvin vähän toivoa siitä että ehkä joskus Esko olisi päässyt bakteerista eroon. Viimeiset jäähyväiset olivat raskaat. Esko ei jaksanut kuin muutaman kerran heilauttaa häntäänsä kun menin sen viereen. Mutta edes pienen lohdun tuo ajatus siitä että nyt Esko voi tuolla jossain taas olla cairni ja pilke silmäkulmassaan kirmailla täydellä vauhdilla vailla mitään kipuja ja bakteereita.

Haluan erityisesti kiittää Eskon perhettä Jonnaa, Akia ja lapsia; Annoitte Eskolle aivan ihanan ja rakastavan kodin, Kiitos! Ja lopuksi vielä kiitokset Akin vanhemmille Eskon hyvästä hoitamisesta!

Esko 18.11.2011-17.12.2012

Kirjoittanut: Inka Linnasmaa