torstai, 14. lokakuu 2010
Menoa ja vaarallisia tilanteita
Kuten otsikko jo kertoo meillä on ollut vauhdikas syksy ja ikävyyksiltäkään ei olla vältytty.
Bertan kanssa käytiin Helsingissä luonnetestissä 12.9.2010. Hieman jännitti muutamat kohdat luonnetestissä että kuinka Bertan käy. Mutta testi meni erittäin hyvin ja jännittämäni ihmishyökkäys osuudetkin meni ihan hienosti. Bertan hermo kesti koko radan, vaikka yllätyksiä sateli vähän väliä, jopa pimeästä sokkelohuoneesta Bertta löysi minut, tuomarikin kehui, että nuuskutus kuului ovelle asti.
Tuomarit luonnehtivat Berttaa hieman hitaaksi hämäläiseksi....Bertta ensin katselee "jotta mitäs hemmettiä" ja reagoi vasta sitten. Bertta sai testistä 155 pistettä. Bertan sisaruksista luonnetestissä kävi myös Arvi 180 pistettä, Hukka 155 pistettä ja Luna 125 pistettä eli kaikilla meni TODELLA MAHTAVASTI!!!
Laitan tähän cairnien luonnetestin profiilin (lähde cairnterrierikerho: http://www.cairnterrieri.fi/?id=E9557A3A-EE0E4CCF8F54-EB3DA0B197A3 )
Cairnterrierin tulisi olla toimintakykyinen koira. Miinustulokset eivät sovi rodulle, jota luonnehditaan pelottomaksi ja rohkeaksi.
+ 2 suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua jää pois, koska rotu ei saa olla riidanhaluinen. Suuri terävyys ei ole ominaista.
Cairnterrieri ei ole alunperinkään ”suojelukoira”, joten puolustushalu ei ole rodulle tyypillinen ominaisuus.
Taisteluhalu on terriereille erittäin tyypillinen ominaisuus. Kohta +1 erittäin suuri jää pois sillä tällainen koira voi olla varsin hankala sen hakiessa kisaamismahdollisuuksia kaikessa tekemisessään.
Miinustulokset eivät ole rotutyypillisiä eikä toivottuja. Huono hermorakenne on usein ongelmakäyttäytymisen taustalla.
Terrierin kuuluu olla valpas ja hereillä ympäristönsä suhteen. +2 kohtuullisen vilkas ei ole tyypillinentulos terrierille. Miinustulokset eivät ole tyypillisiä tai toivottuja.
Hieman pehmeä tai kohtuullisen kova kuvaa tyypillistä cairnia. Se muistaa ikävät kokemukset ja ottaa niistä opikseen, muttei lamaannu niistä. Kova tai erittäin kova on koulutettavuudeltaan vaikea koira. Liika pehmeys on epätyypillinen ominaisuus itsevarmalle koiralle.
Cairnterrieri on iloinen ja ystävällinen koira, jolla on hyvä itsetunto. Sen ei kuulu olla mielistelevä, nöyristelevä, tai varauksellinen ihmisiä kohtaan.
Ääniherkkyys ei ole rotutyypillistä. Laukauspelottomuudentulokset ovat jossain määrin sidoksissa hermorakenteeseen.
Tässä Bertan pisteytykset:
Toimintakyky +1 eli kohtuullinen (15p.)
Terävyys +1 eli pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (1p.)
Puolustushalu +1 eli pieni (1p.)
Taisteluhalu +2 eli kohtuullinen (20p.)
Hermorakenne +1 eli hieman rauhaton (35p.)
Temperamentti +2 eli kohtuulisen vilkas (30p.)
Kovuus +1 eli hieman pehmeä (8p.)
Luoksepäästävyys +3 eli hyvätahtoinen, luoksepäästävä, avoin (45p.)
Laukauspelottomuus +++ eli laukausvarma
Ollaan myös keretty harrastaa animal rescueta. Oltiin tulossa metsästä ku vastaan jolkotteli tutun näköinen koira. Se kävi pikaisesti tervehtimässä Berttaa ja Myytä ja meinasi jatkaa seikkaluaan, kunnes komensin sen takaisin. Nöyränä se sitten seurasi meitä kotiinsa asti ja aina välillä vilkuili taakseen...taisi olla joku narttu hakusessa :D Bertta piti kovaa kuria ja järjestystä ettei se vaan syö meitin namipaloja.
10.10.2010 lähdimme äitini Sissin,Netan, Bertan ja Myyn kanssa Haminaan jonne Anne oli saanut järjestettyä hakuun tutustumisen. Kaikki koirat hienosti löysivät maalimiehen! Sitten juotiin kaffet ulkona...taisi olla tämän vuoden viimeiset ulkokaffet. Ensi kerralla koikeillaan astetta vaikeampaa harjoitusta.
Illalla meille tuli kotiin vieraita ja Myy tuttuun tapaansa peuhasi innoissaan lelujen perässä. Menin käyttämään Myytä pihalla pissalla kun Myy rupesi yhtäkkiä nostelemaan takatassuaan. Otin Myyn syliin ja menimme sisälle. Sisällä huomasin että lattialla oli veritippoja. Yksi takatassun kynsistä näytti ihan kuin se olisi ollut kahdessa osassa, mutta koska tassu oli ihan veressä ja Myy todella kipuileva en pystynyt katsomaan tarkemmin.
No ei muuta kun tassu pakettiin ja auto kohti Kausalaa päivystävälle eläinlääkärille. Myy nukutettiin ja sitten selvisi että kynnestä oli lähtenyt kuori irti. Tassu taas pakettin ja kotiin. Kotona sitten odoteltiin yli puoleen yöhön että Myy tulisi tolkkuihin nukutuksesta. Bertta kävi aina välillä makoilemassa Myyn vieressä ja pesemässä Myyn silmiä. Kait se hieman ihmetteli mikä Myyllä on kun ei herää. Herättyään Myy katseli minua hieman syyttävin silmin eikä edes tuttua lipaisua poskelle tullut. Lähdimme kaikki nukkumaan kunnes klo:02.30 heräsin siihen että Myy oli hyvin rauhaton....se oli repinyt tassustaan kaikki siteet pois. Siinä sitten silmät ristissä oli paketoitava tassu uudestaan ja eihän se uni enään sen jälkeen meinannut tulla. Mietiskelin sitten että minkä ihmeen patentin keksisi tuohon tassuun ettei Myy yöllä ja yksin ollessa repisi sidoksia pois. Kunnes välähti...kiitos Siwan ja Ärrän (= veljeni tulevat kaksoset) minulla oli kaapissa kirpparilta löytämäni vauvojen potkuhousut ja siitä se ajatus sitten lähti...
Kirjoittanut: Inka Linnasmaa
keskiviikko, 25. elokuu 2010
Ei otsikkoa
Ihan aluksi SUUREN SUURET ONNITTELUT TIINALLE & LUNALLE LUNAN VALIOITUMISESTA! Luna sai kunnian olla Sinetan kennelin ensimmäinen muotovalio. Tästä suuri kunnia Tiinalle joka on ahkerasti jaksanut viedä Lunaa kisoihin ja jännityksissään leiponut meille kaikenlaisia herkkuja kisapäiville 
.
Bertan kanssa on myös pyörähdelty kehissä, mutta kummoisempaa menestystä ei ole tullut. Myy kävi myös esiintymässä Kouvolassa ja Heinolassa. Tavoitteenani oli että Myy osaisi käyttäytyä kehässä, eikä syöksyisi nuolemaan tuomarin naamaa ja tämä tavoite me saavutettiinkin. Nyt Myy saa jäädä vielä kotiin kasvamaan ja aikuistumaan.
Kesä on mennyt helteisesti ja kuivasti. Meillä on ollut sadekato ja sen kyllä pihamaata katsellessa huomaa. Nurmikko on palanut, omenapuut nuokallaan ja kaivo ollut kuiva jo melkein 2kk. Helteiden takia Bertta ja Myy ovat päässeet paljon polskuttelemaan. Berttakin hokasi että uiminen on ihan kivaa, varsinkin kun etutassuilla läiskii vettä ja sitten koittaa jahdata roiskeita. Bertan kanssa käytiin tässä jokin aika sitten katsomassa hevosia. Liian läheistä tuttavuutta Bertta ei niiden kanssa tehnyt, mutta laitumelle olisi pitänyt päästä kirmailemaan hevosten kanssa. Ne hirnuivat niin innoisaan että Bertta kai ajatteli että tuo mahtaa olla kivaa puuhaa. Olisi vaa Bertta parka jäänyt pahasti "jalkoihin".
Tänään käytiin koko perheen voimin morjestamassa Elliä Vantaalla. Meno oli hirmuista ja matot kurtussa. Bertta pisti välillä lapsiaan kuriin, mutta ei se Myyn ja Ellin vauhtia haitannut. Bertta ja Myy eivät lainkaan olleet vieraskoreita, vaan päin vastoin....olivat välillä jopa liiankin "kotoisasti". Käytöstavat olivat välillä hukassa, mutta onneksi Ellinkin lopulta uskalsi panna hieman hanttiin. Kiitoksia SIrpa&perhe + Elli vieraanvaraisuudesta, vaikka Bertta ja Myy hieman töllöilivätkin!
Seuraavaksi suuntaamme ensi sunnuntaina Terri-Eriin ja 12.9.2010 lähden Bertan kanssa luonnetestiin...sen jälkeen...taitaa tulla koiratapahtumatauko.
Kirjoittanut: Inka Linnasmaa
sunnuntai, 11. heinäkuu 2010
Bertta rupsahtaa silmissä
Näin on Bertta paralle päässy käymään....ainakin jos tuomariin on uskominen. Oltiin tänään Karjaalla kisoissa ja kuten varmasti voitte arvata ei kaikki mennyt ihan putkeen. Huvittavinta tässä vain on se että 30.5.2010 samainen tuomari antoi Bertalle varasertin, mutta nyt Bertta oli jotenkin päässyt rupsahtamaan....suorastaan lötköstynyt :D Taisi helle sulattaa Bertta-paran....noh tämmöistä tämä välillä on. Kuumuus todellakin oli valtaisa ja kyllä siinä mentiin sietokyvyn rajoilla. Onneksi koirat saatiin varjoisaan paikkaan. Sissi-mummo oli upeasti ROP-veteraani. Oli taas todella kiva nähdä Merviä ja Hukkaakin. Valitettavasti Hukan kohdalla ei kaikki mennyt niin kuin piti.....arvostelu oli hyvä mutta, mutta....noh sanotaanko nyt näin että taitaa tämä laji olla muuttumassa liian totiseksi oman edun tavoitteluksi. Noh....kaikesta oppii ja ens kerralla ollaan taas viisaampia ;D
Taloon on helteistä huolimatta saatu uusi maalipinta. SUUREN SUURI KIITOS TALKOOLAISILLE!!!!! Täällä suunnalla ei sateita ole näkynyt ja se kyllä näkyy jo. Bertan ja Myyn kanssa ollaan jouduttu typistämään lenkkejä ja päivälenkki on yleensä tehty vasta illalla. Eilen Myytä ilmeisesti pisti ampialainen kuonoon....liian utelias kun on niin piti mennä tutkimaan. Onneksi kotona oli kyytabletteja.
Myy on aivan hullaantunut metsämansikoihin. Annoin Myylle pihaltamme pari metsämansikkaa ja sen jälkeen on lenkkimme aina yhtä mansikan metsästystä. Myyllä on kyllä uskomaton hajuaisti noiden mansikoiden perään. Heti enkan maistiaskerran jälkeen Myy oppi mansikoiden hajun ja nyt se kyllä löytää kaikki mansikka-apajat. Berttakin syö mesämansikoita mutta mustikat maistuu Bertalle paremmin...niiitäkin jo meiltä löytyy metsistä.
Kirjoittanut: Inka Linnasmaa
Kommentit