Pennut ovat saaneet silmät auki ja tassut alle. Ne ovat osoittautuneet hyvin vauhdikkaiksi, mutta myös rohkeiksi. Myös pesä on vaihtunut isompaan aitaukseen, jossa on tilaa telmiä. Himos ja Midis ovat käyneet emonsa Muron kanssa tutustumassa ulkomaailmaan...aina kun säät ovat sen sallineet. Pennuista on kiva telmiä nurmikolla ja peuhata keskenään, sekä emonsa kanssa. Alussa meillä oli pientä hakua sopivan pesän löytämisessä. Muron kun ei kelpuuttanut pennuilleen ihan mitä tahansa paikkaa. Lopulta lentoboksi oli Muron mielestä tarpeeksi suojaisa paikka. Ennen sitä Muro innostui kantelemaan pentuja milloin minnekin, välillä ne löytyi sängyltä ja välillä sängyn alta. Kotonamme pysyvästi asuvista koirista Myy on päässyt tekemään tuttavuutta pentujen kanssa. Myy on luonteeltaan erittäin lempeä, mutta myös pitkäpinnainen, joten Myy suhtautuu pentuihin todella hienosti. Ensimmäiset matolääkkeetkin on pennuille annettu ja kuten arvata saattaa se ei ollut oikeen suunmukaista. Pennut puistelivat päitään kovasti, YÖK! Kiinteän ruoan syömisen harjoituksetkin on jo aloitettu jauhelihalla ja mahapullilla. Alussa tämä oli erittäin haastavaa, koska Murolla tuota maitoa piisaa kun pentuja on vain kaksi. Joten piti vähän kyttäillä milloin pennut heräsivät, että kerkesi tarjota niille syötävää, ennen kuin Muro meni imettämään niitä. Nyt pennut ovat hokasseet mitä siellä lautasella oikein on, mutta edelleen tassut tuppaavat menemään sinne lautaselle :D Muro on myös vähentänyt imetystä, koska pennut tuppaavat puremaan nisiä.

Minne sitä nyt mentäisiin

Pennut sängyllä

Himos puntarilla

Midis puntarilla

Rankkaa menoa, joskus virta vaan loppuu

Ulkoilua

 

Himos

Midis

 

Juhannusaaton aamuna Muro synnytti kaksi pentua, uroksen ja nartun. Narttu painoi 250g ja uros 192g, eli hyvän kokoiset pennut. Muro osoittautui todella esimerkilliseksi emoksi, se alkoi heti hoivaamaan pentuja, joten minun ei tarvinnut avittaa lainkaan. Joskus ensisynnyttävät nartut saattavat alussa olla hieman hämillään, mutta Muro kyllä tiesi mitä pitää tehdä. Ja kuten minulla on aina ollut tapana antaa pennuille väliaikaset nimet, joilla ei ole mitään tekemistä virallisten nimien kanssa, niin tein myös tälläkin kertaa. Aikaisemmin teemana on ollut suomalaisissa lauluissa esiintyviä nimiä, mutta tällä kertaa teemana oli juhannusfestarit. Joten saanen esitellä narttu eli Himos ja uros eli Midnight Party Planet (pitihän se kouvolalaisena laittaa entisaikojen juhannusfestari).

Vihdoin ja viimein meillekin tulee taas pentuja. Edelliset pennut olivat v.2011, eli hyvä tovi tässä onkin mennyt. Sijoituskoiramme Muro, Sinetan Delikatess on astutettu mr. Kilulla, eli Hjohoo's Hjo Bring Love To My Life. Kilu on aivan ihana luonteeltaan, se iloinen ja touhukas cairni, aivan kuten Murokin. Pentuja odotellaan tulevan tuossa juhannuksen tienoilla. Tällä hetkellä Muro on täällä meillä ja ainakin vielä kaikki on mennyt hyvin. Onneksi Muro on ennenkin vieraillut meillä, joten meidän likat otti Muron hyvin vastaan. Tässä kuva Kilusta ja Murosta

Kilu

Muro (kuva ei ole laadullisesti ihan parhaimpia)

Muutenkin tämä vuosi on tuonut muutoksia huusholliimme. Perheemme lukumäärä kasvoi uutena vuonna, mutta tällä kertaa kyse ei ollut koirasta, vaan meille syntyi aivan ihana pieni poika Kaapo. Koirat ovat ottaneet tämän muutoksen todella hienosti. Sissi ja Bertta oppivat ettei kuonoa kannata tunkea liian lähelle...Kaapo nappaa ikävästi partakarvoista kiinni. Tosin Bertta on aivan vakuuttunut siitä että Kaapo osaa jo heittää palloa, koska kerran Kaapo vahingossa potkaisi palloa, jonka Bertta sille toi sitteriin. Tuittu ja Myy, noh Kaapon naama on vaan liian houkutteleva lipaistavaksi, kunnes se koura iskee kiinni karvoihin.

Kaapon kanssa käytettiin Tuittu Porvoossa silmä- ja polvitarkastuksessa. Sekä silmät että polvet todettiin terveiksi. On se aina vaan yhtä jännittävää käyttää koiria noissa tarkastuksissa, yllätyksiä kun voi aina tulla. Tuittu pääsi myös morjestamaan rotutovereitaan Kilua ja Kennyä. Ja kunhan Kaapo tuosta kasvaa, niin se pääsee viettämään laatuaikaa Johannan kanssa kuninkaantien ABC:llä. Johanna lupasi Kaapolle apsi limua, leikkipaikassa telmimistä ja tietenkin herkkuja :D Johanna; nyt tää on ns.mustaa valkoisella!

Valitettavasti 8.6.2015 jouduimme lopettamaan Sissin. Päätös oli minulle todella vaikea. Vuodenvaihteesta alkaen Sissillä alkoi tulemaan kaikkea pientä vaivaa; virtsatulehdusta, emätintulehdusta, takakoiven kans ongelmaa ym. Laumassa Sissi esitti pirteää, mutta kun sen kanssa meni yksin lenkille niin huomasimme ettei mummeli oikeen jaksa enää. Lopulta Sissi lopetti syömisen lähes kokonaan, vein sen eläinlääkärille jossa Sissiltä otettiin verikokeet. Tulosten tultua soitin heti tutulle eläinlääkärillemme (jossa Sissi oli aina käynyt) ja kerroin että nyt on tullut aika. Sissillä oli maksa- ja munuaisarvot moninkertaiset ja muutkin arvot yli viitearvojen. Eläinlääkäri epäili että Sissillä on jossain syöpä. Lähdimme Sissin kanssa heti eläinlääkärin luo. Viimeisen matkan Sissi sai mennä täysin vapaana, ilman kaulapantaa ja hihnaa.

Sissi 21.7.2001-8.6.2015

Lopuksi vielä erkkarista. Olisko se ollut joskus 2013, kun sain puhelun ja minua pyydettiin järjestämään cairnien erikoisnäyttely vuodelle 2015. No muutaman puhelun jälkeen suostuin kun sain hyvän porukan avukseni. Täytyy sanoa etten ihan tiennyt mihin taas menin lupautumaan, mutta lopulta saimme homman kasaan. 13.6.2015 oli cairnien erikoisnäyttely Haminan bastionissa. Täytyy sanoa että olin äärimmäisen tyytyväinen päivään. Paikkana bastioni on aivan huikea ja sääkin suosi meitä. Suuri kiitos ketään muuta väheksymättä/unohtamatta Annelle, Tiinalle ja Tarulle. Kuvia laitan joskus myöhemmin kunhan saan niitä. Itse en kerennyt juurikaan kuvaamaan mitään.

 

Aivan liian kauan on päässyt aikaa kulumaan kun olen blogiin mitään kirjoittanut. Täytyy kyllä tunnustaa, että olen myöskin tahallisesti vältellyt tätä. Siirryn pitämään blogia täällä, sillä tämä on Sinetan kennelin virallinen blogi, jota äitini ennen piti. Ja kasvattien omistajat: laitelkaa kuvia ja kuulumisia vaikka sähköpostiini, olisi kiva laittaa niitä tännekin! HUOM. sähköpostiosoitteeni muuttuu, eli laittakaa s.postit osoitteeseen: [email protected]

Kulunut vuosi on ollut äärimmäisen rankka äitini ja kahden muun läheisen kuolemien takia. Äitini, kennel Sinetanin perustaja, kuoli helmikuussa. Koko kevät meni erinäisten asioiden hoitamisessa ja selvittämisessä. Koiralukumme kasvoi väliaikaisesti kolmesta viiteen, kun äitini koirat Sissi ja Netta muutti meille. Joten jo arjen pyörittäminen siinä hulinassa oli haastavaa. Asiaa ei myöskään auttanut Netan oireilut; huojuminen, ärhäkkyys Sissiä kohtaan ja kova juominen. Sissin ja Netan yhteiselosta ei tullut mitään, ne piti erottaa toisistaan. Olin kovin ihmeissäni ja välillä jopa epätoivoinen Netan kanssa. Netta ei ollut ärhäkkä ihmisille (päinvastoin) tai meidän muille koirille, mutta Sissin kanssa hommasta ei tullut mitään. Aluksi ajattelin kaiken johtuvan tästä muutoksesta, kun Sissi ja Netta olivat tottuneet hieman rauhallisempaan menoon, kuin mitä meidän "nuoriso jengin" kanssa on. Mutta jokin ei silti täsmännyt ja vein Netan eläinlääkäriin tutkittavaksi ja Netalla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Olin huojentunut, koska olin jo ajatellut, että eikö Netan pää vain kestä tätä kaikkea....pitääkö se lopettaa. Muutenkin palaset loksahti kohilleen, ennen kuolemaansa äitinikin oli ihmetellyt kun Netta välillä huojuija tärisi. Olin täysin unohtanut tämän, kiitos Anne kun muistutit! Olin jo löytänyt mitä mahtavimman kodin Sissille ja Netalle, mutta ennen kuin Netan lääkitys saataisiin kohilleen, ei Sissiä ja Nettaa uskaltanut yhdistää. Lopulta tulimme siihen tulokseen että Sissi jää meille viettämään eläkepäiviä ja Netta lähtee uuteen kotiin. Netta asustaa täällä Kouvolassa ja nauttii täysillä elämästään...kesät se saa viipottaa vapaana mökillä, lääkitys on auttanut ja Netta on kuin uusi koira. Itsekin näen Nettaa säännöllisen epäsääännöllisesti ja kuulen sen uusimmista kujeista ja oppimisista. Kiitos Kirsi ja Mikko Netan hyvästä hoitamisesta!

Netta mökkeilemässä

Sissi siis jäi meille, vaikka olin jo kerennyt vannomaan ettei meille tule enempää kuin kolme koiraa....jouduin siis syömään sanani! Mutta ei kyllä ole tarvinnut katua...onhan tuo jo 13v mummeli aivan mahtava yksilö! Sissi tulee erittäin hyvin toimeen meidän muiden koirien kanssa ja tuo tuolla jääräpäisellä, mutta lempeällä luonteellaan iloa meille. Alussa Sissi oli kuin varjoni, se seurasi minua aivan joka paikkaan, nyt se on jo alkanut luottaa siihen etten minä pysyvästi katoa. Kuulo sillä yllättävänkin hyvä, tosin varsin valikoiva....ainakin jos se on onnistunut hiippailemaan ruokatynnyrille ja saamaan vielä sen kannen auki....ei korvakaan heilahda vaikka kuinka komentaa! Syysiltoina Sissistä paljastui oikea "omena varas" kun se hiippaili tuolla pihalla ja sisälle tullessaan oli posket kuin oravalla...no ei siinä pokka pitänyt! Omenoista on tullut Sissin uusi herkku.

Sissi 13v. synttäripäivänään

Noin muuten tämä vuosi on mennyt aika arkisesti. Muutamissa näyttelyissäkin tuli pyörähdettyä ja parhaiten mieleen jäi Porvoon pamaus: Siellä sijoituskoirani Muro (Sinetan Delikatess) oli PN 1, VSP ja sai ensimmäisen sertinsä ja Tuittu (Sanderfield You Can't Hurry Love) oli hienosti PN 4.

Muro Porvoossa

Kesällä kävimme uimassa ja syksyllä ollaan pyöritty metsässä. Minä olen keräillyt sieniä ja koirat pyörineet mädissä sienissä ja voi luoja että se haju on aivan tähtitieteellisen kamala!

Baywatch päivystäjät

Ja ensimmäisenä hyppäsi Bertta

Myy liittyi joukkoon

Ja Tuittukin päätti ettei jää kavereita huonommaksi

Mutta missä on Sissi....

Lempparipuuhassaan....kaivamassa....se vesihilleri on varmasti täällä

Tuitun kanssa reenattiin lehden kantamista ja homma sujuikin aina silloin kun huvitti

Myyn ja Tuitun hellyyshetki

Bertta kiipeilee ja Sissi...

kaivaa, normi homma!

"Koiramaailma" näkökulmasta itselleni oli kaikista vaikeinta pyyhkiä äitini pois kennelistämme. Äitini usein sanoi minulle, että hän on tehnyt tämän kaiken minua varten, että minulla olisi hyvä pohja mistä jatkaa. Jotta pystyin jatkamaan kenneliämme minun piti poistaa äitini kennelnimestämme, sekä yhteisomistajuus koiristamme. Se oli kova paikka, tuntui väärältä pyyhkiä äitini pois, aivan kuin se ei olisi koskaan ollut koko kennelissämme, vaikka äitini kaiken aikoinaan aloittikin. Äitini viimeiset sanat minulle oli: "Äitin tyttö, kyllä sinä pärjäät" ja sillä tässä on nyt menty....pärjätty hetkestä toiseen. Lopuksi haluaisin erityisesti kiittää Tessaa, Johannaa ja Annea, kaikesta neuvoista, ihan käytännön jutuissa auttamisesta ja kuuntelemisesta! KIITOS!

 

Äitini koiranäyttelyssä vuonna 1966

 

Korviini kantautui että kasvattimme Eskon (Sinetan Definition) lopettaminen, on aiheuttanut kauheita spekulointia lopettamisen syystä. No on kai tämä myös osittain omakin syyni kun en tajunnut että facebookiin laittamani päivitys aiheuttaisi moista spekulointia, täytynee ensi kerralla muistaa kirjoittaa yksityiskohtaisemmin. Olen kyllä kaikille asiasta kysyneille, kertonut tämän Eskon epäonnisen tapahtuman, mutta jotta ihmiset voivat lopettaa spekuloimisen (sillä tähän ei liity mitään salailua tai hämärää) niin tässä on syy miksi Esko jouduttiin lopettamaan.

Esko loukkasi polvensa tapaturmaisesti, jonka seurauksena polvesta meni kierrukka ja ristisiteet. Tosin ensimmäinen eläinlääkäri joka Eskon tutki diagnosoi Eskolle patella luxation, joka sitten tarkemmissa tutkimuksissa selvi vääräksi diagnoosiksi. Eskon polvi leikattiin mutta riesaksi tuli tulehdus leikkaushaavaan. Leikkauksen jälkeinen aika ei ollut helppoa eläväiselle cairnille, Eskon täytyi olla mahdollisimman minimaalisella liikkumisella, myöskin sisällä. Kävin itsekin katsomassa Eskoa ja kaikesta huolimatta vaikutti siltä että paraneminen eteni hitaasti mutta varmasti.
Mutta sitten tilanne muuttuikin aivan täysin...

Eräänä päivänä Esko pääsi karkuun ja lähti juoksemaan luullen kai olevansa täysissä cairnivoimissaan. Karkumatka loppui lyhyeen Eskon tehdessä stopin, jonka seurauksena Eskon sääriluu meni polvileikkauksessa laitettujen ruuvien kohdalta poikki. Sääriluu olisi ollut leikattavissa, mutta valitettavasti Eskon huono tuuri jatkui...

Eskolla todettiin sairaalabakteeri, mikä selitti miksi antibiootit eivät täysin tehonneet haavan tulehdukseen. Eläinlääkäri myös kertoi että bakteeri voi myös tarttua ihmisiin. Tämän takia Esko ei olisi voinut enää palata kotiinsa koska perheessä oli diabeetikkolapsi. Bakteeri olisi ollut aivan liian suuri riski perheen lapselle. Tämän kuultuani kiiruhdin Eskoa hoitavan eläinlääkärin luokse koska halusin keskustella hänen kanssaan. Eläinlääkäri kertoi että olisi erittäin todennäköistä, että Esko tulisi aina kantamaan (esim. suun limakalvoilla) tuota bakteeria. Olisi myös ollut oletettavaa että säären leikkauksessa bakteeri olisi levinnyt myös uuteen leikkaushaavaan, joka olisi varmasti vaikeuttanut haavan paranemista. Omistajien ja eläinlääkärin kanssa mietimme eri vaihtoehtoja. Mistä Eskolle olisi löytynyt koti, jossa kukaan ei koskaan sairastuisi vakavasti tai joutuisi mihinkään leikkaukseen? Uudet omistajat joutuisivat myös olemaan varuillaan ettei Esko tartuttaisi bakteeria heille tai heillä kyläileville vieraille. Kaikkia vaihtoehtoja pähkittyämme päätös oli selvä, mutta silti niin kovin raskas; Esko lopetetaan. Tässä tilanteessa vain oli liian paljon epävarmoja asioita ja hyvin vähän toivoa siitä että ehkä joskus Esko olisi päässyt bakteerista eroon. Viimeiset jäähyväiset olivat raskaat. Esko ei jaksanut kuin muutaman kerran heilauttaa häntäänsä kun menin sen viereen. Mutta edes pienen lohdun tuo ajatus siitä että nyt Esko voi tuolla jossain taas olla cairni ja pilke silmäkulmassaan kirmailla täydellä vauhdilla vailla mitään kipuja ja bakteereita.

Haluan erityisesti kiittää Eskon perhettä Jonnaa, Akia ja lapsia; Annoitte Eskolle aivan ihanan ja rakastavan kodin, Kiitos! Ja lopuksi vielä kiitokset Akin vanhemmille Eskon hyvästä hoitamisesta!

Esko 18.11.2011-17.12.2012

Kirjoittanut: Inka Linnasmaa