Aivan liian kauan on päässyt aikaa kulumaan kun olen blogiin mitään kirjoittanut. Täytyy kyllä tunnustaa, että olen myöskin tahallisesti vältellyt tätä. Siirryn pitämään blogia täällä, sillä tämä on Sinetan kennelin virallinen blogi, jota äitini ennen piti. Ja kasvattien omistajat: laitelkaa kuvia ja kuulumisia vaikka sähköpostiini, olisi kiva laittaa niitä tännekin! HUOM. sähköpostiosoitteeni muuttuu, eli laittakaa s.postit osoitteeseen: [email protected]

Kulunut vuosi on ollut äärimmäisen rankka äitini ja kahden muun läheisen kuolemien takia. Äitini, kennel Sinetanin perustaja, kuoli helmikuussa. Koko kevät meni erinäisten asioiden hoitamisessa ja selvittämisessä. Koiralukumme kasvoi väliaikaisesti kolmesta viiteen, kun äitini koirat Sissi ja Netta muutti meille. Joten jo arjen pyörittäminen siinä hulinassa oli haastavaa. Asiaa ei myöskään auttanut Netan oireilut; huojuminen, ärhäkkyys Sissiä kohtaan ja kova juominen. Sissin ja Netan yhteiselosta ei tullut mitään, ne piti erottaa toisistaan. Olin kovin ihmeissäni ja välillä jopa epätoivoinen Netan kanssa. Netta ei ollut ärhäkkä ihmisille (päinvastoin) tai meidän muille koirille, mutta Sissin kanssa hommasta ei tullut mitään. Aluksi ajattelin kaiken johtuvan tästä muutoksesta, kun Sissi ja Netta olivat tottuneet hieman rauhallisempaan menoon, kuin mitä meidän "nuoriso jengin" kanssa on. Mutta jokin ei silti täsmännyt ja vein Netan eläinlääkäriin tutkittavaksi ja Netalla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Olin huojentunut, koska olin jo ajatellut, että eikö Netan pää vain kestä tätä kaikkea....pitääkö se lopettaa. Muutenkin palaset loksahti kohilleen, ennen kuolemaansa äitinikin oli ihmetellyt kun Netta välillä huojuija tärisi. Olin täysin unohtanut tämän, kiitos Anne kun muistutit! Olin jo löytänyt mitä mahtavimman kodin Sissille ja Netalle, mutta ennen kuin Netan lääkitys saataisiin kohilleen, ei Sissiä ja Nettaa uskaltanut yhdistää. Lopulta tulimme siihen tulokseen että Sissi jää meille viettämään eläkepäiviä ja Netta lähtee uuteen kotiin. Netta asustaa täällä Kouvolassa ja nauttii täysillä elämästään...kesät se saa viipottaa vapaana mökillä, lääkitys on auttanut ja Netta on kuin uusi koira. Itsekin näen Nettaa säännöllisen epäsääännöllisesti ja kuulen sen uusimmista kujeista ja oppimisista. Kiitos Kirsi ja Mikko Netan hyvästä hoitamisesta!

20140830_194451.jpg

Netta mökkeilemässä

Sissi siis jäi meille, vaikka olin jo kerennyt vannomaan ettei meille tule enempää kuin kolme koiraa....jouduin siis syömään sanani! Mutta ei kyllä ole tarvinnut katua...onhan tuo jo 13v mummeli aivan mahtava yksilö! Sissi tulee erittäin hyvin toimeen meidän muiden koirien kanssa ja tuo tuolla jääräpäisellä, mutta lempeällä luonteellaan iloa meille. Alussa Sissi oli kuin varjoni, se seurasi minua aivan joka paikkaan, nyt se on jo alkanut luottaa siihen etten minä pysyvästi katoa. Kuulo sillä yllättävänkin hyvä, tosin varsin valikoiva....ainakin jos se on onnistunut hiippailemaan ruokatynnyrille ja saamaan vielä sen kannen auki....ei korvakaan heilahda vaikka kuinka komentaa! Syysiltoina Sissistä paljastui oikea "omena varas" kun se hiippaili tuolla pihalla ja sisälle tullessaan oli posket kuin oravalla...no ei siinä pokka pitänyt! Omenoista on tullut Sissin uusi herkku.

20140726_170002.jpg

Sissi 13v. synttäripäivänään

Noin muuten tämä vuosi on mennyt aika arkisesti. Muutamissa näyttelyissäkin tuli pyörähdettyä ja parhaiten mieleen jäi Porvoon pamaus: Siellä sijoituskoirani Muro (Sinetan Delikatess) oli PN 1, VSP ja sai ensimmäisen sertinsä ja Tuittu (Sanderfield You Can't Hurry Love) oli hienosti PN 4.

20140726_132647.jpg

Muro Porvoossa

Kesällä kävimme uimassa ja syksyllä ollaan pyöritty metsässä. Minä olen keräillyt sieniä ja koirat pyörineet mädissä sienissä ja voi luoja että se haju on aivan tähtitieteellisen kamala!

20140720_134145.jpg

20140720_134445.jpg

Baywatch päivystäjät

20140720_134506.jpg

Ja ensimmäisenä hyppäsi Bertta

20140720_134509.jpg

Myy liittyi joukkoon

20140720_134526.jpg

Ja Tuittukin päätti ettei jää kavereita huonommaksi

Mutta missä on Sissi....

20140720_160129.jpg

Lempparipuuhassaan....kaivamassa....se vesihilleri on varmasti täällä

20140825_081937.jpg

Tuitun kanssa reenattiin lehden kantamista ja homma sujuikin aina silloin kun huvitti

20140909_122921.jpg

Myyn ja Tuitun hellyyshetki

20141106_122204.jpg

Bertta kiipeilee ja Sissi...

20141106_122128.jpg

kaivaa, normi homma!

"Koiramaailma" näkökulmasta itselleni oli kaikista vaikeinta pyyhkiä äitini pois kennelistämme. Äitini usein sanoi minulle, että hän on tehnyt tämän kaiken minua varten, että minulla olisi hyvä pohja mistä jatkaa. Jotta pystyin jatkamaan kenneliämme minun piti poistaa äitini kennelnimestämme, sekä yhteisomistajuus koiristamme. Se oli kova paikka, tuntui väärältä pyyhkiä äitini pois, aivan kuin se ei olisi koskaan ollut koko kennelissämme, vaikka äitini kaiken aikoinaan aloittikin. Äitini viimeiset sanat minulle oli: "Äitin tyttö, kyllä sinä pärjäät" ja sillä tässä on nyt menty....pärjätty hetkestä toiseen. Lopuksi haluaisin erityisesti kiittää Tessaa, Johannaa ja Annea, kaikesta neuvoista, ihan käytännön jutuissa auttamisesta ja kuuntelemisesta! KIITOS!

 

20141113_155121.jpg

Äitini koiranäyttelyssä vuonna 1966