KENNEL SINETAN

Menoa piisaa

2015-07-20T12:00:00+03:00

Pennut ovat saaneet silmät auki ja tassut alle. Ne ovat osoittautuneet hyvin vauhdikkaiksi, mutta myös rohkeiksi. Myös pesä on vaihtunut isompaan aitaukseen, jossa on tilaa telmiä. Himos ja Midis ovat käyneet emonsa Muron kanssa tutustumassa ulkomaailmaan...aina kun säät ovat sen sallineet. Pennuista on kiva telmiä nurmikolla ja peuhata keskenään, sekä emonsa kanssa. Alussa meillä oli pientä hakua sopivan pesän löytämisessä. Muron kun ei kelpuuttanut pennuilleen ihan mitä tahansa paikkaa. Lopulta lentoboksi oli Muron mielestä tarpeeksi suojaisa paikka. Ennen sitä Muro innostui kantelemaan pentuja milloin minnekin, välillä ne löytyi sängyltä ja välillä sängyn alta. Kotonamme pysyvästi asuvista koirista Myy on päässyt tekemään tuttavuutta pentujen kanssa. Myy on luonteeltaan erittäin lempeä, mutta myös pitkäpinnainen, joten Myy suhtautuu pentuihin todella hienosti. Ensimmäiset matolääkkeetkin on pennuille annettu ja kuten arvata saattaa se ei ollut oikeen suunmukaista. Pennut puistelivat päitään kovasti, YÖK! Kiinteän ruoan syömisen harjoituksetkin on jo aloitettu jauhelihalla ja mahapullilla. Alussa tämä oli erittäin haastavaa, koska Murolla tuota maitoa piisaa kun pentuja on vain kaksi. Joten piti vähän kyttäillä milloin pennut heräsivät, että kerkesi tarjota niille syötävää, ennen kuin Muro meni imettämään niitä. Nyt pennut ovat hokasseet mitä siellä lautasella oikein on, mutta edelleen tassut tuppaavat menemään sinne lautaselle :D Muro on myös vähentänyt imetystä, koska pennut tuppaavat puremaan nisiä.

Minne sitä nyt mentäisiin

Pennut sängyllä

Himos puntarilla

Midis puntarilla

Rankkaa menoa, joskus virta vaan loppuu

Ulkoilua

Himos

Midis

Pennut ovat syntyneet

2015-06-20T18:35:00+03:00

Juhannusaaton aamuna Muro synnytti kaksi pentua, uroksen ja nartun. Narttu painoi 250g ja uros 192g, eli hyvän kokoiset pennut. Muro osoittautui todella esimerkilliseksi emoksi, se alkoi heti hoivaamaan pentuja, joten minun ei tarvinnut avittaa lainkaan. Joskus ensisynnyttävät nartut saattavat alussa olla hieman hämillään, mutta Muro kyllä tiesi mitä pitää tehdä. Ja kuten minulla on aina ollut tapana antaa pennuille väliaikaset nimet, joilla ei ole mitään tekemistä virallisten nimien kanssa, niin tein myös tälläkin kertaa. Aikaisemmin teemana on ollut suomalaisissa lauluissa esiintyviä nimiä, mutta tällä kertaa teemana oli juhannusfestarit. Joten saanen esitellä narttu eli Himos ja uros eli Midnight Party Planet (pitihän se kouvolalaisena laittaa entisaikojen juhannusfestari).

Luopumista ja uutta elämää

2015-06-16T13:22:00+03:00

Vihdoin ja viimein meillekin tulee taas pentuja. Edelliset pennut olivat v.2011, eli hyvä tovi tässä onkin mennyt. Sijoituskoiramme Muro, Sinetan Delikatess on astutettu mr. Kilulla, eli Hjohoo's Hjo Bring Love To My Life. Kilu on aivan ihana luonteeltaan, se iloinen ja touhukas cairni, aivan kuten Murokin. Pentuja odotellaan tulevan tuossa juhannuksen tienoilla. Tällä hetkellä Muro on täällä meillä ja ainakin vielä kaikki on mennyt hyvin. Onneksi Muro on ennenkin vieraillut meillä, joten meidän likat otti Muron hyvin vastaan. Tässä kuva Kilusta ja Murosta

Kilu

Muro (kuva ei ole laadullisesti ihan parhaimpia)

Muutenkin tämä vuosi on tuonut muutoksia huusholliimme. Perheemme lukumäärä kasvoi uutena vuonna, mutta tällä kertaa kyse ei ollut koirasta, vaan meille syntyi aivan ihana pieni poika Kaapo. Koirat ovat ottaneet tämän muutoksen todella hienosti. Sissi ja Bertta oppivat ettei kuonoa kannata tunkea liian lähelle...Kaapo nappaa ikävästi partakarvoista kiinni. Tosin Bertta on aivan vakuuttunut siitä että Kaapo osaa jo heittää palloa, koska kerran Kaapo vahingossa potkaisi palloa, jonka Bertta sille toi sitteriin. Tuittu ja Myy, noh Kaapon naama on vaan liian houkutteleva lipaistavaksi, kunnes se koura iskee kiinni karvoihin.

Kaapon kanssa käytettiin Tuittu Porvoossa silmä- ja polvitarkastuksessa. Sekä silmät että polvet todettiin terveiksi. On se aina vaan yhtä jännittävää käyttää koiria noissa tarkastuksissa, yllätyksiä kun voi aina tulla. Tuittu pääsi myös morjestamaan rotutovereitaan Kilua ja Kennyä. Ja kunhan Kaapo tuosta kasvaa, niin se pääsee viettämään laatuaikaa Johannan kanssa kuninkaantien ABC:llä. Johanna lupasi Kaapolle apsi limua, leikkipaikassa telmimistä ja tietenkin herkkuja :D Johanna; nyt tää on ns.mustaa valkoisella!

Valitettavasti 8.6.2015 jouduimme lopettamaan Sissin. Päätös oli minulle todella vaikea. Vuodenvaihteesta alkaen Sissillä alkoi tulemaan kaikkea pientä vaivaa; virtsatulehdusta, emätintulehdusta, takakoiven kans ongelmaa ym. Laumassa Sissi esitti pirteää, mutta kun sen kanssa meni yksin lenkille niin huomasimme ettei mummeli oikeen jaksa enää. Lopulta Sissi lopetti syömisen lähes kokonaan, vein sen eläinlääkärille jossa Sissiltä otettiin verikokeet. Tulosten tultua soitin heti tutulle eläinlääkärillemme (jossa Sissi oli aina käynyt) ja kerroin että nyt on tullut aika. Sissillä oli maksa- ja munuaisarvot moninkertaiset ja muutkin arvot yli viitearvojen. Eläinlääkäri epäili että Sissillä on jossain syöpä. Lähdimme Sissin kanssa heti eläinlääkärin luo. Viimeisen matkan Sissi sai mennä täysin vapaana, ilman kaulapantaa ja hihnaa.

Sissi 21.7.2001-8.6.2015

Lopuksi vielä erkkarista. Olisko se ollut joskus 2013, kun sain puhelun ja minua pyydettiin järjestämään cairnien erikoisnäyttely vuodelle 2015. No muutaman puhelun jälkeen suostuin kun sain hyvän porukan avukseni. Täytyy sanoa etten ihan tiennyt mihin taas menin lupautumaan, mutta lopulta saimme homman kasaan. 13.6.2015 oli cairnien erikoisnäyttely Haminan bastionissa. Täytyy sanoa että olin äärimmäisen tyytyväinen päivään. Paikkana bastioni on aivan huikea ja sääkin suosi meitä. Suuri kiitos ketään muuta väheksymättä/unohtamatta Annelle, Tiinalle ja Tarulle. Kuvia laitan joskus myöhemmin kunhan saan niitä. Itse en kerennyt juurikaan kuvaamaan mitään.

Huh mikä vuosi

2014-11-13T16:14:00+02:00

Aivan liian kauan on päässyt aikaa kulumaan kun olen blogiin mitään kirjoittanut. Täytyy kyllä tunnustaa, että olen myöskin tahallisesti vältellyt tätä. Siirryn pitämään blogia täällä, sillä tämä on Sinetan kennelin virallinen blogi, jota äitini ennen piti. Ja kasvattien omistajat: laitelkaa kuvia ja kuulumisia vaikka sähköpostiini, olisi kiva laittaa niitä tännekin! HUOM. sähköpostiosoitteeni muuttuu, eli laittakaa s.postit osoitteeseen: inka.linnasmaa@gmail.com

Kulunut vuosi on ollut äärimmäisen rankka äitini ja kahden muun läheisen kuolemien takia. Äitini, kennel Sinetanin perustaja, kuoli helmikuussa. Koko kevät meni erinäisten asioiden hoitamisessa ja selvittämisessä. Koiralukumme kasvoi väliaikaisesti kolmesta viiteen, kun äitini koirat Sissi ja Netta muutti meille. Joten jo arjen pyörittäminen siinä hulinassa oli haastavaa. Asiaa ei myöskään auttanut Netan oireilut; huojuminen, ärhäkkyys Sissiä kohtaan ja kova juominen. Sissin ja Netan yhteiselosta ei tullut mitään, ne piti erottaa toisistaan. Olin kovin ihmeissäni ja välillä jopa epätoivoinen Netan kanssa. Netta ei ollut ärhäkkä ihmisille (päinvastoin) tai meidän muille koirille, mutta Sissin kanssa hommasta ei tullut mitään. Aluksi ajattelin kaiken johtuvan tästä muutoksesta, kun Sissi ja Netta olivat tottuneet hieman rauhallisempaan menoon, kuin mitä meidän "nuoriso jengin" kanssa on. Mutta jokin ei silti täsmännyt ja vein Netan eläinlääkäriin tutkittavaksi ja Netalla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Olin huojentunut, koska olin jo ajatellut, että eikö Netan pää vain kestä tätä kaikkea....pitääkö se lopettaa. Muutenkin palaset loksahti kohilleen, ennen kuolemaansa äitinikin oli ihmetellyt kun Netta välillä huojuija tärisi. Olin täysin unohtanut tämän, kiitos Anne kun muistutit! Olin jo löytänyt mitä mahtavimman kodin Sissille ja Netalle, mutta ennen kuin Netan lääkitys saataisiin kohilleen, ei Sissiä ja Nettaa uskaltanut yhdistää. Lopulta tulimme siihen tulokseen että Sissi jää meille viettämään eläkepäiviä ja Netta lähtee uuteen kotiin. Netta asustaa täällä Kouvolassa ja nauttii täysillä elämästään...kesät se saa viipottaa vapaana mökillä, lääkitys on auttanut ja Netta on kuin uusi koira. Itsekin näen Nettaa säännöllisen epäsääännöllisesti ja kuulen sen uusimmista kujeista ja oppimisista. Kiitos Kirsi ja Mikko Netan hyvästä hoitamisesta!

Netta mökkeilemässä

Sissi siis jäi meille, vaikka olin jo kerennyt vannomaan ettei meille tule enempää kuin kolme koiraa....jouduin siis syömään sanani! Mutta ei kyllä ole tarvinnut katua...onhan tuo jo 13v mummeli aivan mahtava yksilö! Sissi tulee erittäin hyvin toimeen meidän muiden koirien kanssa ja tuo tuolla jääräpäisellä, mutta lempeällä luonteellaan iloa meille. Alussa Sissi oli kuin varjoni, se seurasi minua aivan joka paikkaan, nyt se on jo alkanut luottaa siihen etten minä pysyvästi katoa. Kuulo sillä yllättävänkin hyvä, tosin varsin valikoiva....ainakin jos se on onnistunut hiippailemaan ruokatynnyrille ja saamaan vielä sen kannen auki....ei korvakaan heilahda vaikka kuinka komentaa! Syysiltoina Sissistä paljastui oikea "omena varas" kun se hiippaili tuolla pihalla ja sisälle tullessaan oli posket kuin oravalla...no ei siinä pokka pitänyt! Omenoista on tullut Sissin uusi herkku.

Sissi 13v. synttäripäivänään

Noin muuten tämä vuosi on mennyt aika arkisesti. Muutamissa näyttelyissäkin tuli pyörähdettyä ja parhaiten mieleen jäi Porvoon pamaus: Siellä sijoituskoirani Muro (Sinetan Delikatess) oli PN 1, VSP ja sai ensimmäisen sertinsä ja Tuittu (Sanderfield You Can't Hurry Love) oli hienosti PN 4.

Muro Porvoossa

Kesällä kävimme uimassa ja syksyllä ollaan pyöritty metsässä. Minä olen keräillyt sieniä ja koirat pyörineet mädissä sienissä ja voi luoja että se haju on aivan tähtitieteellisen kamala!

Baywatch päivystäjät

Ja ensimmäisenä hyppäsi Bertta

Myy liittyi joukkoon

Ja Tuittukin päätti ettei jää kavereita huonommaksi

Mutta missä on Sissi....

Lempparipuuhassaan....kaivamassa....se vesihilleri on varmasti täällä

Tuitun kanssa reenattiin lehden kantamista ja homma sujuikin aina silloin kun huvitti

Myyn ja Tuitun hellyyshetki

Bertta kiipeilee ja Sissi...

kaivaa, normi homma!

"Koiramaailma" näkökulmasta itselleni oli kaikista vaikeinta pyyhkiä äitini pois kennelistämme. Äitini usein sanoi minulle, että hän on tehnyt tämän kaiken minua varten, että minulla olisi hyvä pohja mistä jatkaa. Jotta pystyin jatkamaan kenneliämme minun piti poistaa äitini kennelnimestämme, sekä yhteisomistajuus koiristamme. Se oli kova paikka, tuntui väärältä pyyhkiä äitini pois, aivan kuin se ei olisi koskaan ollut koko kennelissämme, vaikka äitini kaiken aikoinaan aloittikin. Äitini viimeiset sanat minulle oli: "Äitin tyttö, kyllä sinä pärjäät" ja sillä tässä on nyt menty....pärjätty hetkestä toiseen. Lopuksi haluaisin erityisesti kiittää Tessaa, Johannaa ja Annea, kaikesta neuvoista, ihan käytännön jutuissa auttamisesta ja kuuntelemisesta! KIITOS!

Äitini koiranäyttelyssä vuonna 1966

Vuosi 2013

2014-08-10T17:01:00+03:00

torstai, 10. tammikuu 2013

Eskon muistolle

Korviini kantautui että kasvattimme Eskon (Sinetan Definition) lopettaminen, on aiheuttanut kauheita spekulointia lopettamisen syystä. No on kai tämä myös osittain omakin syyni kun en tajunnut että facebookiin laittamani päivitys aiheuttaisi moista spekulointia, täytynee ensi kerralla muistaa kirjoittaa yksityiskohtaisemmin. Olen kyllä kaikille asiasta kysyneille, kertonut tämän Eskon epäonnisen tapahtuman, mutta jotta ihmiset voivat lopettaa spekuloimisen (sillä tähän ei liity mitään salailua tai hämärää) niin tässä on syy miksi Esko jouduttiin lopettamaan.

Esko loukkasi polvensa tapaturmaisesti, jonka seurauksena polvesta meni kierrukka ja ristisiteet. Tosin ensimmäinen eläinlääkäri joka Eskon tutki diagnosoi Eskolle patella luxation, joka sitten tarkemmissa tutkimuksissa selvi vääräksi diagnoosiksi. Eskon polvi leikattiin mutta riesaksi tuli tulehdus leikkaushaavaan. Leikkauksen jälkeinen aika ei ollut helppoa eläväiselle cairnille, Eskon täytyi olla mahdollisimman minimaalisella liikkumisella, myöskin sisällä. Kävin itsekin katsomassa Eskoa ja kaikesta huolimatta vaikutti siltä että paraneminen eteni hitaasti mutta varmasti.
Mutta sitten tilanne muuttuikin aivan täysin...

Eräänä päivänä Esko pääsi karkuun ja lähti juoksemaan luullen kai olevansa täysissä cairnivoimissaan. Karkumatka loppui lyhyeen Eskon tehdessä stopin, jonka seurauksena Eskon sääriluu meni polvileikkauksessa laitettujen ruuvien kohdalta poikki. Sääriluu olisi ollut leikattavissa, mutta valitettavasti Eskon huono tuuri jatkui...

Eskolla todettiin sairaalabakteeri, mikä selitti miksi antibiootit eivät täysin tehonneet haavan tulehdukseen. Eläinlääkäri myös kertoi että bakteeri voi myös tarttua ihmisiin. Tämän takia Esko ei olisi voinut enää palata kotiinsa koska perheessä oli diabeetikkolapsi. Bakteeri olisi ollut aivan liian suuri riski perheen lapselle. Tämän kuultuani kiiruhdin Eskoa hoitavan eläinlääkärin luokse koska halusin keskustella hänen kanssaan. Eläinlääkäri kertoi että olisi erittäin todennäköistä, että Esko tulisi aina kantamaan (esim. suun limakalvoilla) tuota bakteeria. Olisi myös ollut oletettavaa että säären leikkauksessa bakteeri olisi levinnyt myös uuteen leikkaushaavaan, joka olisi varmasti vaikeuttanut haavan paranemista. Omistajien ja eläinlääkärin kanssa mietimme eri vaihtoehtoja. Mistä Eskolle olisi löytynyt koti, jossa kukaan ei koskaan sairastuisi vakavasti tai joutuisi mihinkään leikkaukseen? Uudet omistajat joutuisivat myös olemaan varuillaan ettei Esko tartuttaisi bakteeria heille tai heillä kyläileville vieraille. Kaikkia vaihtoehtoja pähkittyämme päätös oli selvä, mutta silti niin kovin raskas; Esko lopetetaan. Tässä tilanteessa vain oli liian paljon epävarmoja asioita ja hyvin vähän toivoa siitä että ehkä joskus Esko olisi päässyt bakteerista eroon. Viimeiset jäähyväiset olivat raskaat. Esko ei jaksanut kuin muutaman kerran heilauttaa häntäänsä kun menin sen viereen. Mutta edes pienen lohdun tuo ajatus siitä että nyt Esko voi tuolla jossain taas olla cairni ja pilke silmäkulmassaan kirmailla täydellä vauhdilla vailla mitään kipuja ja bakteereita.

Haluan erityisesti kiittää Eskon perhettä Jonnaa, Akia ja lapsia; Annoitte Eskolle aivan ihanan ja rakastavan kodin, Kiitos! Ja lopuksi vielä kiitokset Akin vanhemmille Eskon hyvästä hoitamisesta!

Esko 18.11.2011-17.12.2012

Kirjoittanut: Inka Linnasmaa

Vuosi 2012

2014-08-10T16:50:00+03:00

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

sunnuntai, 14. lokakuu 2012

OHO!

ja hups, on mennyt ihan luvattoman kauan kun olen viimeksi tänne kuulumisia kirjoitellut. Jonkun sähkökatkoksen takia täältä blogista on hävinny lähestulkoon kaikki kuvat. Voi tovi vierähtää kun alan noita kuvia metsästämään ja on varsin todennäköistä etten kaikkia edes saa, tai muista mikä kuva missäkin on ollut :(

Kesä (mikä kesä?!?) meni koiranäyttelyissä kierrellessä, kiitos Tiinalle seurasta ja suuresta avusta mm. Joensuussa, Kuopiossa ja Lammilla! Bertalle ja Myylle ei nyt mitään ihan hirvittävän suurta mainetta ja menestystä tullut, mutta kokemusta saatiin taas paljon. Bertan edellisestä pentueesta Esko (Sinetan Definition) ja Muro (Sinetan Delikatess) kävivät myös näyttelyissä ja pärjäsivät erittäin hienosti, ottaen huomioon nuoren ikänsä! Lammilla Esko oli ROP pentu ja Kouvolan näyttelyssä Esko oli junioriluokan ERI 1, SA. Murolla meni Lammin näyttely harjoitellessa ja Kouvolassa Muro oli junioriluokan 3 EH, mutta esiintyi jo paljon paremmin. Ensi vuonna sitten taas palaamme kehiin!
Myyn sisko Sera oli tänä kesänä erikoistunut varasertien keräilyyn, mutta kyllä Serbuskalle vielä niitä sertejäkin tulee. Mutta hienosti Sera on päässy paras narttu sijoituksille! Ja vielä SUUREN SUURI KIITOS kaikille kasvattiemme omistajille kun olette tuoneet koirianne näyttelyihin!!!!

Kuvia Kuopiosta

Bertta Väinölänniemessä

Bertta Rönön sillalla

Tiina ja Sera Rönön sillalla

Ja sitten hieman ikäviä uutisia. Meillä oli tarkoitus astuttaa Myy nyt syksyllä, mutta suunnitelmat menikin nyt ainakin toistaiseksi jäihin. Käytin Myyn siskon silmätarkastuksessa ja otin Myyn samalla mukaan. Myyn silmätarkastus oli vielä voimassa, mutta ajattelin että jos Myyllä tehdään vielä ensi vuonna toiset pennut, niin minun ei tarvitse sitä erikseen viedä tarkastettavaksi. No niinhän siinä kävi, että Myy sai tuomion: kortikaalinen katarakta, eli siis kaihi! No minä olin aivan ymmyrkäisenä, koska tätä en todellakaan osannut odottaa. Käytin Myyn vielä toisella eläinlääkärillä, koska halusin asiasta vielä toisen mielipiteen. Sillä Myyn sisarukset on kaikki tarkastettu ja todettu terveiksi sekä Myyn vanhemmat. Toinen eläinlääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä ei olisi kaihi vaan PHTVL. No toisaalta onni onnettomuudessa että Myytä ei keretty astuttaa. Nyt sitten odottelemme josko pääsisimme Myyn kanssa kennelliiton silmäpaneeliin, jotta saisimme asialle varmistuksen.

Ja takas iloisiin aiheisiin. Koska Myyn jalostuskäyttö on suuri? Niin totesimme äitini kanssa että jos meinaamme vielä jatkaa kasvattajina niin tarvitsemme Muron lisäksi toisen jalostuskoiran. Meidän onneksemme Sanderfieldin kenneliin oli syntynyt 18.8.2012 pentue lupaavasta yhdistelmästä. Ja niin asiaa pohdittuamme äitini ja pentujen kasvattajan Tessan kanssa päätimme että jos siellä olisi meille sopiva narttu, niin ostaisimme sen. Ja niin meille sitten muutti Tuittu eli Sanderfield You Can't Hurry Love (i. Winetta Fame And Fortune e. Hjohoo's Hjo Give Love To My Life). Tuittu on nimensä mukaisesti hyvin vauhdikas, itsepäinen, mutta aivan valloittava vauhti-patteri. Jarmo jo epäili että Tuitussa ei ole lainkaan OFF-nappulaa, mutta kyllä se sitten onneksi löytyi :D Niin ja kiitos erityisesti Minjalle, joka oli äitinsä kanssa mukanani kun hain Tuitun. Minja lauloi, kertoi satuja ja teki taikatemppuja Tuitulle, joten automatka uuteen kotiin sujui hyvin rauhallisesti.

Bertta ja Myy ovat olleet Tuitun saapumisesta hieman ihmeissään. Alkushokin jälkeen Myy on ajoittain leikkinyt Tuitun kanssa, Bertta taas on lukenut Tuitulle lakia ja ilmoittanut että leikkii vain jos huvittaa, mutta turha on yrittää yllyttää, EI ONNISTU! Mutta noin yleisesti ottaen Bertta ja Myy on ottanut Tuitun tulon ihan hienosti. Ja meidän huusholliin on tullut kertaheitolla menoa ja meininkiä ja hyvästi aamulöhöilyt!

Sieniretkellä

Jep, siis tommonen kaveri sitte...

Tuittu vauhdissa

Bertta

HAUSKAA SYKSYÄ!

lauantai, 28. tammikuu 2012

Ei otsikkoa

Kyllikkiä lukuunottamatta kaikki pennut ovat lähteneet uusiin ihaniin koteihinsa. Pentujen uudet nimet ovat: Esa -> Esko, Kyllikki -> Muro, Amalia -> Liinu, Teuvo -> Jeri. Täytyy kyllä myöntää että nämä pennut olivat varsin vauhdikkaita, mutta myöskin rohkeita ja uteliaita.

Muro jäi vielä meidän iloksemme, mutta ensi viikolla Murokin lähtee kohti uusia seikkailuja. Veikkaampa että Myy jää ikävöimään Muroa, sillä tästä vauhtikaksikosta on tullut todelliset kamut. Temuamisen jälkeen Muro usein hakeutuu Myyn kainaloon nukkumaan.

Tekstit kirjoittanut: Inka Linnasmaa

Vuosi 2011

2014-08-10T16:21:00+03:00

sunnuntai, 4. joulukuu 2011

Maailma avartuu

Pennut ovat kasvaneet kovasti ja nyt on kaikilla pennuilla silmätkin jo auki. Bertta on toipunut leikkauksesta todella hyvin ja alkuviikosta Bertta sai tikit pois joka helpotti Berttaa kovasti, koska ne pistelivät inhottavasti mahaa. Tais Bertta myös olla tyytyväinen ettei sille enää tarvi laittaa minun hienosti duunaamia "suojaa tikit kuralta" housuja. Pentulaatikkoon on jo tehty ensimmäinen laajennus, koska pennut ovat osoittautuneet varsin uteliaksi saatuaan silmät auki....luvattomat rajaloikkaukset alkoi jo olla päivittäistä, mutta reppanat eivät vielä osanneet mennä takaisin pesään ja siitäkös hätä syntyi. Pennuista on enää kotia vailla yksi uros...toivottavasti sillekin löytyy uusi koti.

Myyllä myös heräsi äidin vaistot ja se vain uikutti pentujen perään koska oli vakaasti sitä mieltä että nehän on hänen pentuja. Kovasti koitin Myylle selittää että nauttis nyt tästä rauhallisuudesta, koska sitten kun pennut saavat jalat alle niin Myy on se joka juoksee yläkertaan nukkumaan omaan rauhaan. No ei se auttanut joten sitten piti hakea Myylle vähän lääkettä tähän harhaluuloon koska Myy lopetti myöskin syömisen. Onneksi Myy alkaa jo toipua ja uikutus on loppunut ja ruoka alkanut maittamaan.

Pennut ovat myöskin saaneet väliaika nimet. Perinnettä noudattaen tälläkin kertaa nimet tulevat Leevi and the Leavings biiseistä. Joten saanen esitellä:

Amalia

Esa

Kyllikki

Teuvo

sunnuntai, 20. marraskuu 2011

Pennut ovat syntyneet

Vihdoin ja viimein Bertan pennut ovat syntyneet. Pennut syntyivät torstain ja perjantain väisenä yönä 18.11.2011 hätäsektiolla. Keskiviikko iltana Bertta aloitti läähättämisen ja siinä sitten Bertan kanssa valvoin koko yö. Torstai aamuna Tiina saapui apurikseni ja illalla Bertalla alkoi supistukset. Kovista ponnistuksista huolimatta pentuja ei vaan tullut ulos. Aluksi ajattelimme että jos siellä on joku pentu hankalassa asennossa yrittämässä ulos, tai kenties iso pentu tulossa joten kokeilimme Tiinan kanssa kaikkia mahdollisia keinoja Berttaa auttaaksemme, mutta tilanne ei muuttunut miksikään.

Lopulta oli otettava yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin joka sitten sanoi että varmaan täytyy tehdä sektio, mutta koska on yö niin hän ei saa avustajaa paikalle että meidän vastuulle jää pentujen elvytys. Siinä vaiheessa minulla alkoi jo paniikkikarpalot nousta otsalle. Tovin seurattuamme ja tunnusteltuamme Berttaa ei auttanut muu kuin pakata Bertta ja tykötarpeet autoon ja suunnata kohti Inkeroisia. Eläinlääkärikin totesi että ei sieltä ole ketään tulossa ulos että on tehtävä hätäsektio.

No eihän siinä muu auttanut. Eläinlääkäri näytti että tossa on paperia ja tuossa ruisku josta laitettava 3-4 tippaa jokaisen pennun suuhun ja sitten pentuja täytyy kevyesti painella rintakehästä ja puhallettava ilmaa suuhun kunnes virkoavat. No tässä vaiheessahan minä jo ajattelin että EI OO TOTTA MITEN HEL......SSÄ tässä näin kävi!!! Mutta kun vaihtoehtoja ei ollut niin eihän siinä auttanut muu kuin toimia. Siinä me sitten Tiinan kanssa yöllä kolmen aikaa, lähes kahden vuorokauden valvomisen jälkeen, availtiin sikiöpusseja ja elvytettiin 200g pentuja. Valvomisen takia muistutettiin Tiinan kanssa lähinnä zombeja joiden silmät oli kuin teevadin kokoiset ja raajat tutisi jo pelkästä väsymyksestä ja jännityksestä. Mutta saatiin kuitenkin kaikki pennut elvytettyä ja myös syy Bertan synnytyksen etenemättömyyten selvisi; siellä oli muumioitunut pentu joka tukki tien eläviltä pennuilta. Tilanteen rauhoituttua tajusin etten ollut siinä tohinassa edes kerennyt katsoa pentujen sukupuolia...no siltä tuli 2 urosta ja 2 narttua.

Bertan herättyä pääsimme lähtemään takaisin kotiin. Kotona Bertta vähän aikaa ihmetteli pesän reunalle et onks noi mun, mutta alkoi sitten imettämään ja putsaamaan pentuja.

Pennut voivat hyvin ja Bertta on taas kerran osoittautunut mahtavaksi emoksi! Myy on kovin ihmeissään ja hieman apeanakin kun Bertta vaan viettää aikaa pentujen kanssa eikä tule leikkimään.

Nii ja BERTAN KANSSA KIITÄMME SUUUUURESTI TIINAA KAIKESTA AVUSTA!!!

perjantai, 4. marraskuu 2011

Pentuja tulossa

Bertta (Sinetan Anemone) on siis tiineenä ja odotettavissa on 6-7 pentua, eli vauhdikasta menoa on taas luvassa! Bertan sulho oli HeJW-10 JW-10 Hjohoo's Hjo're Just My Kind eli Morris. Sekä Bertta että Morris on molemmat silmä- & polvitarkastettuja, sekä Bertalle on tehty luonnetesti (155 pistettä). Pentujen pitäisi syntyä viikolla 46, eli ei enää mene kauan. Taitaa minua taas jännittää enemmän kuin Berttaa :D

Tässä kuva sulhosta:

Hjohoo's Hjo're Just My Kind kuva: Tiina Markula

keskiviikko, 31. elokuu 2011

Meillä alkoi loma

Nyt on meidän koirien osalta kesän kisat kisailtu ja nautitaan vaan olostamme. Kisoissa onkin tullut kierreltyä tänä vuonna paljon, mutta on se tuottanut tulostakin. Myy ei juurikaan ole kisoihin osallistunut, mutta Bertta sitäkin ahkerammin. Välillä Bertta on pärjännyt todella hienosti ja välillä...noh ei niin hienosti.

Vuoden ehdottomasti paras saavutus oli Saarijärvellä 6.8.2011 kun Bertta oli PN-1 + SA ja sai ensimmäisen sertin, sekä oli myöskin ROP. Vuokrasimme porukalla mökin Jalasjärveltä, josta sitten kävimme Jarmon kanssa Saarijärvellä kisoissa ja Anne ja Äitini kävivät Honkajoella kisoissa. Annen ja Tatun :D koira Kusti (Rocco´s Collar Cash Only Please) oli PU-1 + SA sai sertin, sekä oli ROP. Valitettavasti pirtsakka cairnimummomme Sissi ei ollut tuomarin mieleen. Kisojen jälkeen tuli sihautettua muutama kuperkeikkajuoma (tosin kuperkeikkoja ei tullut tehtyä) saunan kera. Kuten jo facebookissa kirjoittelinkin niin lähes tuhat kilometriä tuli autossa istuttua ja ajoimme ohi Särkänniemen, Ikaalisten kylpylän, TI-TI Nallen talon, Mahlun maapallopatsaan, Tuurin kyläkaupan ja Ähtärin eläinpuiston, enkä päässy minnekkään, vaikka kuinka yritin...täytynee yrittää ens vuonna vielä kovemmin.

tiistai, 24. toukokuu 2011

Iloisia uutisia!

Kesä on vihdoinkin tullut ja kisakausi kunnolla alkanut. Viime sunnuntaina oltiin Bertan ja Myyn kanssa Haminassa näyttelyissä. Ilma oli kaunis ja päivä yllätyksiä täynnä. Paikalla oli myöskin Bertan emä Sissi ja Bertan pennuista Myyn lisäksi Elli ja Sera. Kaikista ennakko-odotuksistamme huolimatta nuorten luokassa Elli sai EH:n, Myy ERI -2 ja Sera ERI-1 + SA. Olimme kaikki hieman ihmeissämme Ellin EH:sta, koska Elli ei kyllä ole EH:n koira...tietysti hieman puolueellista minun on sanoa, koska Elli on kasvattimme, mutta silti olen tässä asiassa täysin erimieltä tuomarin kanssa. Mutta minkäs teet, tämmöistä tämä harrastus välillä on. Bertta oli hienosti avoimessa luokassa ERI-1 + SA ja Sissi veteraaniluokassa ERI-1+ SA+rotunsa paras veteraani! Paras narttu kehän alkaessa olin huulipyöreänä kun kehään oli kelpuutettu vain Sissi, Bertta ja Sera! Sera vei voiton saaden ensimmäisen sertin ja cacibin ollen myöskin ROP ja Bertta oli PN-2 ja sai vara sertin ja vara cacibin ja big mama Sissi oli PN-3. Tuomarina toiminut Saija Juutilainenkin oli ihmeissään kuulessaan että PN kehässä oli kolme sukupolvea. Täytyy kyllä hehkuttaa ETTÄ AIKASEN MAHTAVAA! ja erityiskiitokset Annelle Bertan ja Myyn esittämisestä!!!

ROP Sinetan Cmulan & VSP Hjohoo's Hjo Bring Love To My Life

Luna sai pääsiäisenä pennut. Valitettavasti en päässyt paikalle, mutta puhelin päivystys oli auki lähes koko yön. Hienosti Tiina selvisi, vaikka alkujännistystä olikin ja Luna sai 5 pentua; 3 narttua ja 2 urosta. Olen jo kyllä käynyt katsomassa pentuja livenä (ja aijon mennä uudestaakin) ja ne ovat todella suloisia. Kannattaa käydä katsomassa kuvia Tenavista Tiinan blogista (sinne pääsee tuosta koirakaverit kohdasta klikkaamalla Luna ja Sera)

Bertalla ja Myyllä on myös kaikki hyvin. Lumien sulettua ollaan käyty metsäretkillä ja lähi pellolla naapurin Hertan + omistajan kanssa. Bertta ja Myy todella nauttivat kun pääsevät juoksentelemaan vapaana. Tosin onnistuvat ne joskus tekemään pieniä yllätyksiäkin. Eräällä metsälenkillä Myy päätti mennä suohon uimaan...no oli Myy sen näköinenkin! Tässä kuvaa Bertasta, Hertasta ja Myystä pellolla.

Ja loppukevennys. Bertta ja Myy osallistuivat myöskin jääkiekon MM-kisojen finaalin katsomiseen. Tosin Myy oli koko kisojen ajan kovin ihmeissään miksi Jarmo huusi niin kovin Mertarannan tahdissa telkkarille. Reppana luuli välillä että hänelle huudettiin ja Myy oli silmät suurina ja korvat luimussa ihmetellen et mitä mä muka nyt tein!?

maanantai, 7. maaliskuu 2011

Hei kaikille!

Talvi on mennyt pakkasia pakoillen sisätiloissa. Koiranäyttelyistäkin pidettiin pienoin tauko. 5.2.2011 Olimme Annen, Tiinan ja Marin kanssa Keuruun näyttelyssä. Koiriakin meillä oli ihan kiva määrä mukana; Bertta, Sissi, Luna, Sera, Eino, Kusti ja Capo. Anne oli löytänyt netin kautta kivan mökin, joten menimme sinne jo kisoja edeltävänä päivänä. Mökillä oli myös vene, jolla Anne uhosi soutavansa, vaan uhoamiseksi se sitten jäi.

Mökillä Bertta löysi elämänsä uroksen...Capon. Bertta ei yleensä välitä uroksista (ellei ole juoksut), mutta Capossa oli jotain mitä Bertta ei voinut vastustaa. Bertta vähän väliä pinkaisi yläkertaan Capon luokse....edes avonaiset rappuset (joita Bertta pelkää) ei Berttaa pidätellyt. Siellä ne istuskelivat Capon kanssa vierekkäin ja katselivat mitä alhaalla tapahtuu. Valitettavasti tämä rakkaustarina ei tule koskaan tuottamaan "hedelmää". Bertta ja Capo ovat serkuksia eli sukusiitosprosentti olis jos 4 sukupolven mukaan 6,41%,harmi :D

Kisoissa Bertta ei pärjännyt, tuli EH. Bertan jälkeläinen Sera sai ERI:n ja oli luokassaan kolmas, HIENOA! Sissi sitten pärjäsikin erittäin mahtavasti ollen paras narttu 2, rotunsa paras veteraani ja Best In Show 3 veteraani. Sissiä "mummoa" on kyllä ihana esittää kun se on niin reipas ja taikasana "nakki" toimii aina! Onnea myös Annelle Einon paras uros tittelistä ja varsinkin siitä sertistä!!!

Pakkasten hellitettyä ollaan käyty Onnin ja Carlon kanssa jäällä. Myy ja Onni peuhaavat innoissaan ja Bertta toimii esiliinana. Jos Onni yrittää jotain kyseenalaisia leikkejä, niin Bertta menee ärähtämään Onnille :D Bertta ja Myy ovat olleet innoissaan kun ovat päässeet pitkän tauon jälkeen juoksentelemaan vapaasti tässä hieman kuvia:

Myy ja Onni peuhaa

Myy ja Bertta

Seikkailulla

Myy

Kamut

Ja vielä pentu uutisia:

Bertan sisko Luna (Sinetan Asters FI MVA) on astutettu Sakun (Sandico Sky Harbour FIN, EE, BY MVA) kanssa. Eli luvassa voi olla ihania pikku palleroita!

Ei otsikkoa

2010-07-04T16:51:01+03:00

Heinä-, elo- ja lokakuun kuulumisia

2010-07-04T16:47:00+03:00

torstai, 14. lokakuu 2010

Menoa ja vaarallisia tilanteita

Kuten otsikko jo kertoo meillä on ollut vauhdikas syksy ja ikävyyksiltäkään ei olla vältytty.

Bertan kanssa käytiin Helsingissä luonnetestissä 12.9.2010. Hieman jännitti muutamat kohdat luonnetestissä että kuinka Bertan käy. Mutta testi meni erittäin hyvin ja jännittämäni ihmishyökkäys osuudetkin meni ihan hienosti. Bertan hermo kesti koko radan, vaikka yllätyksiä sateli vähän väliä, jopa pimeästä sokkelohuoneesta Bertta löysi minut, tuomarikin kehui, että nuuskutus kuului ovelle asti.

Tuomarit luonnehtivat Berttaa hieman hitaaksi hämäläiseksi....Bertta ensin katselee "jotta mitäs hemmettiä" ja reagoi vasta sitten. Bertta sai testistä 155 pistettä. Bertan sisaruksista luonnetestissä kävi myös Arvi 180 pistettä, Hukka 155 pistettä ja Luna 125 pistettä eli kaikilla meni TODELLA MAHTAVASTI!!!

Laitan tähän cairnien luonnetestin profiilin (lähde cairnterrierikerho: http://www.cairnterrieri.fi/?id=E9557A3A-EE0E4CCF8F54-EB3DA0B197A3 )

TOIMINTAKYKY: +2 hyvä tai +1 kohtuullinen
Cairnterrierin tulisi olla toimintakykyinen koira. Miinustulokset eivät sovi rodulle, jota luonnehditaan pelottomaksi ja rohkeaksi.

TERÄVYYS: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua tai +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
+ 2 suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua jää pois, koska rotu ei saa olla riidanhaluinen. Suuri terävyys ei ole ominaista.

PUOLUSTUSHALU: +1 pieni tai -1 haluton
Cairnterrieri ei ole alunperinkään ”suojelukoira”, joten puolustushalu ei ole rodulle tyypillinen ominaisuus.

TAISTELUHALU: +3 suuri, +2 kohtuullinen
Taisteluhalu on terriereille erittäin tyypillinen ominaisuus. Kohta +1 erittäin suuri jää pois sillä tällainen koira voi olla varsin hankala sen hakiessa kisaamismahdollisuuksia kaikessa tekemisessään.

HERMORAKENNE: +2 Tasapainoinen, +1 hieman rauhaton
Miinustulokset eivät ole rotutyypillisiä eikä toivottuja. Huono hermorakenne on usein ongelmakäyttäytymisen taustalla.

TEMPERAMENTTI: +3 vilkas, +1 erittäin vilkas
Terrierin kuuluu olla valpas ja hereillä ympäristönsä suhteen. +2 kohtuullisen vilkas ei ole tyypillinentulos terrierille. Miinustulokset eivät ole tyypillisiä tai toivottuja.

KOVUUS: +3 Kohtuullisen kova, +1 hieman pehmeä
Hieman pehmeä tai kohtuullisen kova kuvaa tyypillistä cairnia. Se muistaa ikävät kokemukset ja ottaa niistä opikseen, muttei lamaannu niistä. Kova tai erittäin kova on koulutettavuudeltaan vaikea koira. Liika pehmeys on epätyypillinen ominaisuus itsevarmalle koiralle.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: + 3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Cairnterrieri on iloinen ja ystävällinen koira, jolla on hyvä itsetunto. Sen ei kuulu olla mielistelevä, nöyristelevä, tai varauksellinen ihmisiä kohtaan.

LAUKAUSPELOTTOMUUS: +++ Laukausvarma, ++ Laukauskokematon
Ääniherkkyys ei ole rotutyypillistä. Laukauspelottomuudentulokset ovat jossain määrin sidoksissa hermorakenteeseen.

Tässä Bertan pisteytykset:

Toimintakyky +1 eli kohtuullinen (15p.)

Terävyys +1 eli pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (1p.)

Puolustushalu +1 eli pieni (1p.)

Taisteluhalu +2 eli kohtuullinen (20p.)

Hermorakenne +1 eli hieman rauhaton (35p.)

Temperamentti +2 eli kohtuulisen vilkas (30p.)

Kovuus +1 eli hieman pehmeä (8p.)

Luoksepäästävyys +3 eli hyvätahtoinen, luoksepäästävä, avoin (45p.)

Laukauspelottomuus +++ eli laukausvarma

Ollaan myös keretty harrastaa animal rescueta. Oltiin tulossa metsästä ku vastaan jolkotteli tutun näköinen koira. Se kävi pikaisesti tervehtimässä Berttaa ja Myytä ja meinasi jatkaa seikkaluaan, kunnes komensin sen takaisin. Nöyränä se sitten seurasi meitä kotiinsa asti ja aina välillä vilkuili taakseen...taisi olla joku narttu hakusessa :D Bertta piti kovaa kuria ja järjestystä ettei se vaan syö meitin namipaloja.

10.10.2010 lähdimme äitini Sissin,Netan, Bertan ja Myyn kanssa Haminaan jonne Anne oli saanut järjestettyä hakuun tutustumisen. Kaikki koirat hienosti löysivät maalimiehen! Sitten juotiin kaffet ulkona...taisi olla tämän vuoden viimeiset ulkokaffet. Ensi kerralla koikeillaan astetta vaikeampaa harjoitusta.

Illalla meille tuli kotiin vieraita ja Myy tuttuun tapaansa peuhasi innoissaan lelujen perässä. Menin käyttämään Myytä pihalla pissalla kun Myy rupesi yhtäkkiä nostelemaan takatassuaan. Otin Myyn syliin ja menimme sisälle. Sisällä huomasin että lattialla oli veritippoja. Yksi takatassun kynsistä näytti ihan kuin se olisi ollut kahdessa osassa, mutta koska tassu oli ihan veressä ja Myy todella kipuileva en pystynyt katsomaan tarkemmin.

No ei muuta kun tassu pakettiin ja auto kohti Kausalaa päivystävälle eläinlääkärille. Myy nukutettiin ja sitten selvisi että kynnestä oli lähtenyt kuori irti. Tassu taas pakettin ja kotiin. Kotona sitten odoteltiin yli puoleen yöhön että Myy tulisi tolkkuihin nukutuksesta. Bertta kävi aina välillä makoilemassa Myyn vieressä ja pesemässä Myyn silmiä. Kait se hieman ihmetteli mikä Myyllä on kun ei herää. Herättyään Myy katseli minua hieman syyttävin silmin eikä edes tuttua lipaisua poskelle tullut. Lähdimme kaikki nukkumaan kunnes klo:02.30 heräsin siihen että Myy oli hyvin rauhaton....se oli repinyt tassustaan kaikki siteet pois. Siinä sitten silmät ristissä oli paketoitava tassu uudestaan ja eihän se uni enään sen jälkeen meinannut tulla. Mietiskelin sitten että minkä ihmeen patentin keksisi tuohon tassuun ettei Myy yöllä ja yksin ollessa repisi sidoksia pois. Kunnes välähti...kiitos Siwan ja Ärrän (= veljeni tulevat kaksoset) minulla oli kaapissa kirpparilta löytämäni vauvojen potkuhousut ja siitä se ajatus sitten lähti...

Kirjoittanut: Inka Linnasmaa

keskiviikko, 25. elokuu 2010

Ei otsikkoa

Ihan aluksi SUUREN SUURET ONNITTELUT TIINALLE & LUNALLE LUNAN VALIOITUMISESTA! Luna sai kunnian olla Sinetan kennelin ensimmäinen muotovalio. Tästä suuri kunnia Tiinalle joka on ahkerasti jaksanut viedä Lunaa kisoihin ja jännityksissään leiponut meille kaikenlaisia herkkuja kisapäiville .

Bertan kanssa on myös pyörähdelty kehissä, mutta kummoisempaa menestystä ei ole tullut. Myy kävi myös esiintymässä Kouvolassa ja Heinolassa. Tavoitteenani oli että Myy osaisi käyttäytyä kehässä, eikä syöksyisi nuolemaan tuomarin naamaa ja tämä tavoite me saavutettiinkin. Nyt Myy saa jäädä vielä kotiin kasvamaan ja aikuistumaan.

Kesä on mennyt helteisesti ja kuivasti. Meillä on ollut sadekato ja sen kyllä pihamaata katsellessa huomaa. Nurmikko on palanut, omenapuut nuokallaan ja kaivo ollut kuiva jo melkein 2kk. Helteiden takia Bertta ja Myy ovat päässeet paljon polskuttelemaan. Berttakin hokasi että uiminen on ihan kivaa, varsinkin kun etutassuilla läiskii vettä ja sitten koittaa jahdata roiskeita. Bertan kanssa käytiin tässä jokin aika sitten katsomassa hevosia. Liian läheistä tuttavuutta Bertta ei niiden kanssa tehnyt, mutta laitumelle olisi pitänyt päästä kirmailemaan hevosten kanssa. Ne hirnuivat niin innoisaan että Bertta kai ajatteli että tuo mahtaa olla kivaa puuhaa. Olisi vaa Bertta parka jäänyt pahasti "jalkoihin".

Tänään käytiin koko perheen voimin morjestamassa Elliä Vantaalla. Meno oli hirmuista ja matot kurtussa. Bertta pisti välillä lapsiaan kuriin, mutta ei se Myyn ja Ellin vauhtia haitannut. Bertta ja Myy eivät lainkaan olleet vieraskoreita, vaan päin vastoin....olivat välillä jopa liiankin "kotoisasti". Käytöstavat olivat välillä hukassa, mutta onneksi Ellinkin lopulta uskalsi panna hieman hanttiin. Kiitoksia SIrpa&perhe + Elli vieraanvaraisuudesta, vaikka Bertta ja Myy hieman töllöilivätkin!

Seuraavaksi suuntaamme ensi sunnuntaina Terri-Eriin ja 12.9.2010 lähden Bertan kanssa luonnetestiin...sen jälkeen...taitaa tulla koiratapahtumatauko.

Kirjoittanut: Inka Linnasmaa

sunnuntai, 11. heinäkuu 2010

Bertta rupsahtaa silmissä

Näin on Bertta paralle päässy käymään....ainakin jos tuomariin on uskominen. Oltiin tänään Karjaalla kisoissa ja kuten varmasti voitte arvata ei kaikki mennyt ihan putkeen. Huvittavinta tässä vain on se että 30.5.2010 samainen tuomari antoi Bertalle varasertin, mutta nyt Bertta oli jotenkin päässyt rupsahtamaan....suorastaan lötköstynyt :D Taisi helle sulattaa Bertta-paran....noh tämmöistä tämä välillä on. Kuumuus todellakin oli valtaisa ja kyllä siinä mentiin sietokyvyn rajoilla. Onneksi koirat saatiin varjoisaan paikkaan. Sissi-mummo oli upeasti ROP-veteraani. Oli taas todella kiva nähdä Merviä ja Hukkaakin. Valitettavasti Hukan kohdalla ei kaikki mennyt niin kuin piti.....arvostelu oli hyvä mutta, mutta....noh sanotaanko nyt näin että taitaa tämä laji olla muuttumassa liian totiseksi oman edun tavoitteluksi. Noh....kaikesta oppii ja ens kerralla ollaan taas viisaampia ;D

Taloon on helteistä huolimatta saatu uusi maalipinta. SUUREN SUURI KIITOS TALKOOLAISILLE!!!!! Täällä suunnalla ei sateita ole näkynyt ja se kyllä näkyy jo. Bertan ja Myyn kanssa ollaan jouduttu typistämään lenkkejä ja päivälenkki on yleensä tehty vasta illalla. Eilen Myytä ilmeisesti pisti ampialainen kuonoon....liian utelias kun on niin piti mennä tutkimaan. Onneksi kotona oli kyytabletteja.

Myy on aivan hullaantunut metsämansikoihin. Annoin Myylle pihaltamme pari metsämansikkaa ja sen jälkeen on lenkkimme aina yhtä mansikan metsästystä. Myyllä on kyllä uskomaton hajuaisti noiden mansikoiden perään. Heti enkan maistiaskerran jälkeen Myy oppi mansikoiden hajun ja nyt se kyllä löytää kaikki mansikka-apajat. Berttakin syö mesämansikoita mutta mustikat maistuu Bertalle paremmin...niiitäkin jo meiltä löytyy metsistä.

Kirjoittanut: Inka Linnasmaa

Kasvatteja

2010-06-04T18:12:00+03:00

Kesänäyttelyt ovat alkaneet ihan kivasti. Bertta (Sinetan Anemone avasi tilinsä Järvenpäässä PN-4, varasertillä ja äitinsä Sissi (Heathermoor Miriamele) PN-1, VPS+ Veteraanien ROP. Kyllä on kivaa katsoa, miten vanhakin koira on pirteä ja iloinen näyttelyreissuilla!!!!

Bertan ja Svenin pennut ovat käyneet trimmissä; kivan näköisiä ja mukavaluonteisia cairneja. Elli karamelli käväisi näyttelyssä Haminassa, ja hienosti meni ROP-pentu.

Kirjoittanut: Anja Linnasmaa

tiistai, 29. kesäkuu 2010

Kuulumisia Hirvelästä

No niin on jo kesä pitkällä ja päivitykset pahasti myöhässä. Tosin selitykseksi täytyy sanoa että täällä ollaan oltu pihan orjina ettei vapaa-aikaa liialti ole ollut. Nyt on piha saatu tasaiseksi myllerrysten jälkee ja pihaa saatu laitettua istutuksiakin. Vielä olisi talon maalaus edessä ja sitten riittääkin tältä kesältä....kait....ehkä... Bertta ja Myy ovat välillä katselleet pihalla heilumistamme ihmeissään. Ilmeisesti ottivat mallia meidän kaivuu hommista ja ovat osallistuneet itsekin kaivuu puuhiin. Tosin kuopat ovat hieman ei toivotuissa paikoissa, mutta kova on ollut yritys.

Kaiken touhotuksen keskellä ollaan keretty Bertan kanssa käydä muutamissa kisoissakin. Menestys on ollut hieman vaihtelevaa ja paras sijoitus Bertalla on Järvenpään näyttelyistä: ERI 1, PN4 + varaserti. Samaisessa näyttelyssä Sissi "the mummo" näytti että vielä ne vanhatkin osaavat ja oli ROP veteraani ja VSP...hyvä Sissi! Bertan arvostelut löytyy tuttuun tapaan tuolta Arvostelut osiosta. Myy on viettänyt kesälomaa näyttelyistä, mutta kyllä Myykin jossain vaiheessa astuu taas kehiin. Myyn sisko Elli (Sinetan Catin) on myös pärjännyt todella hienosti näyttelyissä ollen mm. Haminassa ROP pentu....onnea Elli!!! Ja kiitos Sirpalle että on Elliä kisoihin tuonut!

Bertan kanssa on aloitettu uusi harrastus:uiminen. Bertta ei ole vielä varma onko se kivaa vai ei. Ostin Bertalle pelastusliivit ja olemme käyneet tuolla Sompasella pulikoimassa. Välillä teen Bertalle kunnon uintiharjoituksia kiinnittämällä flexin liiveihin jotta Bertta joutuu polskimaan paikoillaan...Bertta tulee kyllä mielellään laiturille ja kuikkii veteen, mutta ei vielä uskalla hypätä. Saa nähdä tuleeko Bertasta vielä joskus samanlainen vesipeto kuin Netasta.

Myy on löytänyt itselleen uuden ihanan kaverin: Onnin. Olemme käyneet leikkimässä säännöllisen epäsäännöllisesti Carlon ja Onnin luona. Myy on aika vauhdikas tapaus ja alussa Onni luikki uikuttaen Myytä karkuun, mutta nyt kaverukset touhottavat innoissaan keskenään. Berttakin on välillä ollut meidän mukana, mutta Bertta taitaa pitää jo itseään niin isona ettei mukuloitten peuhaamisista paljon välitä. Tosin kotona Bertta ja Myy välillä vetävät sellaista rallia ettei matot tahdo pysyä lattialla ja Simo-Siili lelustakin on vain riekaleet jäljellä.

P.S Myy ja Bertta on todistanut että satu sammakosta ja prinsessasta on huijausta. Molemmat ovat lipaisseet sammakkoa eikä ne sammakot ole muuttuneet prinsseiksi...

TERVEISIÄ KAIKILLE SINETAN KARVAKUONOILLE JA OMISTAJILLE JA IHANAA KESÄÄ!!!

Kirjoittanut: Inka Linnasmaa